SeppoSärkiniemi

Ehdokkaat, kertokaa se meille

Toimittaja Jussi Konttinen oli tehnyt analyyttisen julkisia palveluita ja erityisesti hoiva-alaa käsittelevän kirjoituksen sunnuntain Hesariin. Lopussa patistellaan poliitikkoja ottamaan kantaa. Laitan lusikkani soppaan ja otan esille muutamia rakenteisiin liittyviä kysymyksiä:

  1. Kun järjestämis- ja tuottamisvastuut erotetaan aidosti toisistaan, eikö silloin avaudu tila sekä julkiselle että yksityiselle palvelutuotannolle ja kaikille muillekin laillisille vaihtoehdoille. Asiakkaan, eli palvelun käyttäjän ja maksajan näkökulmasta oleellista lienee se, että sekä laatu että hinta ovat kohdallaan. Ja se, että palveluita löytyy kaikenlaisille tarvitsijoille. Melko selvää lienee sekin, että ideana on tarjota asiakkaalle hänen tarpeittensa mukainen, julkisilla kriteereillä sovittu palvelu. Jos joku haluaa siihen jotain lisää, asiakas maksaa erotuksen.

  2. Luottamushenkilöiden pitää huolehtia siitä, että asiasta päättäminen tapahtuu avoimesti ja demokraattisesti. Avoimesti siinä mielessä, että eri vaihtoehtojen yksikkökustannukset on laskettu reilusti sellaisilla kriteereillä, että niitä voi jokainen halutessaan tutkia ja käyttää. Kriteereiden laadinta kuuluu virkamiesvalmisteluun, mutta kriteereiden ohjeistuksen laativat luottamushenkilöt, ja he ne myös lopullisesti hyväksyvät. Jos tässä onnistutaan hyvin, kilpailutus voi siirtyä asiakaspintaan. Järjestelmä voi hyvin toimia niin, että rahat seuraavat asiakasta ja tätä ”seuraamista” voi kutsua vaikka palveluseteliksi. On turha vedota siihen, että yhteiskunnassa on paljon niin huonokuntoisia kansalaisia, etteivät he pysty valitsemaan ja pitämään puoliaan. Vastuu heidän hyvinvoinnistaan kuuluu viime kädessä viranomaisille, kuten nykyäänkin kuuluu.

  3. Toiminnalle vaaditaan selkeä, yhteinen moraalikoodi. Minä olisin valmis säätämään lait niin, että yritykset, jotka saavat tulojaan julkisen rahoituksen kautta, myös maksavat veronsa Suomeen ja julkaisevat verotustietonsa. Olisin valmis kieltämään sellaisten yritysten osallistumisen julkisesti tuettujen palveluiden tuottamiseen, joilla on osia tai omistajia veroparatiiseissa. Jos toimitaan yhteisellä rahalla, sitten toimitaan myös yhteisillä säännöillä. Vapailla markkinoilla toimiva bisnes on eri asia.

  4. Tärkeä moraalikysymys liittyy myös julkiseen tuotantoon. Miksi julkisesti tuotettu palvelu ei pärjää kilpailussa yksityiselle? Minusta ongelma on siinä, että julkisen päätöksenteon luonnetta halutaan tahallaan hämärtää. Eduskunnan ja valtuustojen päätöksenteko on poliittista. Se perustuu aina poliittiseen päämäärien asetteluun, erilaisten eturyhmien intressien sanoittamiseen ja huomioonottamiseen ja tasapainoiluun niitten tahojen kanssa, joilla on etuja ja valtaa valvottavanaan. Monet haluaisivat kuvata tätä prosessia objektiiviseksi tai tosiasioihin perustuvaksi ja markkinoita vaikkapa voitontavoitteluun perustuvaksi. Lienee turhaa todetakin, että näin ei ole.

    Jos yritys rakentaa palvelukonseptin, on luonnollista, että siitä tehdään myös taloudellisesti kannattava. Kun poliittinen järjestelmä rakentaa palvelukonseptin, siihen upotetaan melkoinen määrä intressejä ja edunvalvontaa, joka jäykistää rakenteita ja nostaa hintaa.

  5. Poliitikoilla on edessään sama tilanne kuin Nälkämaan laulussa: ”Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa.” Tämä ei onnistu ilman maltillista, mutta määrätietoista ihmisten ja asioiden johtamista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat